Huomaan, että en ole kirjoittanut viime maanantaina 20.11.2017 pidetystä kaupunginvaltuuston kokouksesta. Kokous oli jälleen pitkä ja seuraavana aamuna lähdin Tampereen muiden edustajien mukana Kuuden suurimman kaupungin tapaamiseen Vantaalle. Tapaaminen oli hyvä. Sote- ja maakuntauudistusta kritisoitiin monissa puheenvuoroissa ja hyvillä argumenteille, saimme kuulla Vantaan kasvusta ja kehityssuunnitelmista ja kävimme tutustumassa lentokentän alueeseen ja sen kehittämiseen. Samalla tuli puhuttua monen valtuutetun kanssa monesta eri kaupungista ja puolueesta sekä toki muiden vasemmistoliittolaisten kanssa kuten arvostamani Martti Korhosen kanssa. Muiden tamperelaistenkin kanssa tuli puhuttua virallisten kokousten ulkopuolella mille on aina paikkansa. En siis kirjoittanut blogia heti kokouksen jälkeen minkä takia asia jäi ja kirjoitan vasta nyt lähes viikon kokouksen jälkeen.
Suurimman keskustelun valtuuston kokouksessa aiheutti hyvinvointikertomus jossa kerrotaan tamperelaisten hyvinvoinnista ja erityisesti hyvinvoinnin puutteista ja esteistä. Monet valtuutetut esittävät huolensa monista kertomuksessa esiin nostetuista ongelmista ja vaativat ongelmiin puuttumista. Tämä on toki hyvin ja oikein. Kummallista oli kuitenkin se, että näitä puheenvuoroja käytettiin myös salin oikealta laidalta ja niistä ryhmistä jotka olivat juuri edellisessä kokouksessa hyväksyneet kaupungin talousarvion ilman kritiikin sanaa. Omassa puheenvuorossani huomautinkin asiasta. Miksi näihin hyvin tiedossa oleviin ongelmiin ei puututtu talousarviossa vaan päinvastoin vaadittiin kovempaa talouskuria hyvinvointipalveluihin. Ensivuoden hyvinvointipalveluiden budjetissa on ammottava aukko jonka koko on noin 40 miljoonaa euroa. Jos aukko koitetaan täyttää säästämällä palveluista, on varmaa, että tamperelaisten hyvinvointi ei parane ja valtuustonkin esiin nostamat ongelmat eivät poistu.
Toinen pitkä keskustelu käytiin kaavasta joka koski Rauhaniementien loppupäätä ja tonttia joissa sijaitsee Tampereen seudun opiskelija-asuntosäätiön (TOAS) opiskelija-asuntoja. Keskustelussa tosin keskusteltiin enimmäkseen kaikesta muusta kuin itse kaavasta josta oltiin päättämässä mutta valtuuston puheenjohtaja ei puuttunut asiaan. TOAS aikoo purkaa tontilla sijaitsevat 70-luvulla Tampellan työlaisten asunnoiksi rakennetut elementtitalot ja rakentaa tilalle yhden uuden opiskelijatalon ja myydä lopun rakennusoikeuden rakennusyhtiölle. Tätä monet valtuutetut paheksuivat ja pitivät epäilyttävänä. Syytä tähän he eivät ainakaan minulle osanneet perustella mutta jotain pahaa TOAS on ilmeisesti tehnyt tai tekemässä. Itse ymmärrän TOAS:in toiminnan hyvin. Myymällä rakennusoikeus saadaan rahaa muiden kohteiden kehittämiseen. TOAS esim. omistaa Hippostalon ja sen tontin Teiskontiellä ja aikoo rakentaa nykyisen talon tilalle opiskelija-asuntoja. Paikka on hyvä. Sen on huomattavasti lähempänä oppilaitoksia ja tontille saadaan paljon enemmän asukkaita kuin Rauhaniemeen. Jostakin syystä tämä oli väärin monen valtuutetun mielestä ja he olisivat halunneet ohjata tamperelaista opiskelija-asuntorakentamista ilmaan minkäänlaista ymmärrystä asiasta. Varsinaisen riman alituksen keskustelussa teki perussuomalaisten Lassi Kaleva. Hän yhdisti Rauhaniemen ja TOAS:in Kotilinnasäätiön Muotialan tonttiin jotenkin niin, että kun Kotilinnakaan ei saanut myydä tontin vuokraoikeutta jonka myymisen sopimus kielsi, niin TOAS:kaan ei saa myydä omistamaansa tonttia – tai jotain. Tämä ei ollut ensimmäinen eikä tuskin viimeinenkään kerta kun en ymmärtänyt Lassi Kalevan logiikkaa.
Kaikkeen tähän keskusteluun saatiin kulumaan aikaa yli viisi tuntia jonka päätteeksi jokainen asia hyväksyttiin päätösesityksen mukaisesti.
Jätä kommentti