Mediassa on nyt vaalien alla esitetty erilaisia listoja siitä mitä kansalaiset toivovat kansanedustajaehdokkailta. Näiden kirjoitusten
mukaan yksi toiveista on pidempien rangaistusten ajaminen. Rikollisuus ja sen muodot huolestuttavat suomalaisia. Ratkaisuna rikollisuuteen nähdään usein rangaistusten koventaminen. Monista nyt jaettavat rangaistukset tuntuvat vähäisiltä, eikä ehdonalaista vankeutta mielletä kunnon rangaistukseksi ollenkaan.
Monesti suomalainen oikeuskäytäntö koettelee minunkin oikeustajuani. Törkeistä rikoksista tuntuu usein selviävän melko mitättömän tuntuisilla tuomioilla. Tämä pätee väkivaltarikoksiin ja erityisesti seksuaaliseen väkivaltaan. Vankeusajat ovat usein lyhyitä ja korvaussummat pieniä. Omaisuusrikoksista jaetaan kovempia tuomioita kuin toiseen ihmiseen kohdistuneista rikoksista.
Itse olen valmis ajamaan kovempia rangaistuksia väkivaltarikoksiin. Muita rangaistuksia voidaan koventaa rikoksenuusijoiden kohdalla.
Rangaistuksia kovennettaessa on kuitenkin muistettava, että vankila ei välttämättä paranna. Pahimmassa tapauksessa vankila on se rikollisten korkeakoulu jossa opitaan uutta ja verkostoidutaan. Pitkät vankeustuomiot myös vahvistavat syrjäytymistä. Vapautuvan laitostuneen vangin on vaikeaa palata yhteiskunnan jäseneksi ja helposti ajaudutaankin uudestaan rikoskierteeseen. Vankeus myös maksaa yhteiskunnalle. Rangaistusten koventamisen lisäksi on mietittävä rikosten ehkäisyä. Rangaistus on aina rikoksen jälkihoitoa, se ei tee rikosta tekemättömäksi. Parhaimmillaan vankeus kuitenkin estää uusia rikoksia.
Parasta rikollisuuden ehkäisyä onkin hyvin tehty sosiaalityö. Syrjäytymisen ehkäisy ja ongelmiin puuttuminen ajoissa estää
rikollisuutta tehokkaimmin. Ihminen jolla on asiat kunnossa ja mahdollisuuksia elämässä ei ajaudu rikoksiin.
Jätä kommentti