Libyan tilanteen seuraaminen on mielenkiintoista ja pelottavaa. Maasta on hankala saada tarkkaa tietoa mutta kaikki viittaa siihen, että vallanvaihto vaatii runsaasti uhreja. Takuita tulevasta hallinnostakaan ei ole eikä sen demokraattisuudesta. Hyvää on kuitenkin se, että diktaattori kaatuu. Hyvää on myös se, että maailmalla Gaddafin toiminta on tuomittu monien johtajien toimesta.
Gaddafin syyttely saa kuitenkin hieman tekopyhän sävyn kun pohtii länsimaiden aikasempaa suhtautumista Libyaan. Gaddafistahan tuli hetkeksi lännen johtajien ystävä kun hän lopulta suotui yhteistyöhön Lockerbien-iskun selvittelyssä. Tilanne oli varmasti positiivinen monille. Libya pääsi vuosikymmeniä kestäneestä kansainvälisestä paitsiosta ja länsimaat saivat käydä kauppaa öljynviejämaan kanssa (ja Gaddafin klaani pääsi sekoilemaan Eurooppaan). Demokratia ja ihmisoikeudet voitiin unohtaa toistaiseksi. Taloussanomat (27.2.2011) kertoo, että Libyaan myytiin EU:n alueelta aseita miljoonilla euroilla – siis demokratioista myytiin aseita diktaattorille joka vähät piittaa demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Nyt samat maat joiden luvin aseet myytiin diktaattorille tuomitsevat hänen aseiden käyttönsä, samojen aseiden jotka muutama vuosi sitten hänelle myytiin.
Tilanne muistuttaa Irakin vastaava tilannetta. Länsimaat tukivat Saddamin hallintoa joka taisteli Irania vastaan ja unohti puolustaa sekä ihmisoikeuksia. Sitten tilanne muuttui ja entisestä liittolaisdiktaattorista tulikin paha diktaattori.
Olisi hienoa jos demokraattiset länsimaat olisivat johdonmukaisia suhtautumisessaan diktatuureihin eikä niitä suvaittaisi vaikka diktatuurien tuomitseminen olisikin huonoksi bisnekselle. Demokratiaa ja ihmisoikeuksien noudattamista voisi vaatia aina ja kaikilta eikä vasta sitten kun diktaattoria on ensin aseistettu uudella teknologialla.
2 Kommentit
Eurooppalainen vasemmisto ei ole Libyan tilanteessa pystynyt tarjoamaan minkäänlaista näkökulmaa konfliktiin. Vasemmisto on odottanut toisten siirtoja, jonka jälkeen toimintaa on kritisoitu (esim. lentokielto) antamatta itse tilanteeseen minkäänlaista vaihtoehtoa.
Onko sinun mielestäsi sotilaallinen interventio sallittua Libyan tilanteessa, jossa mandaatti on tullut kapinallishallinolta (vrt. Irak, Afganistan)?
Vasemmistolin linja Libyan tilanteeseen ei ole ollut sieltä selkeimmästä päästä. Sisällissotatilanteessa, jollainen Libyassa on, toiminta on aina hankalaa. Tärkeintä olisi siviilien suojeleminen ja konfliktin saaminen päättymään. Hankalaa on myös sanoa kuka on se taho joka voi mandaatteja jakaa. Gaddafi ei diktaatorina ainakaan sellainen ole. Kapinallisten joukko on hajanainen ja ilman selkeää johtoa toimiva, ennen vapaita vaaleja heillä ei ole varmaa oikeututusta valtaan kansalta.
Mielestäni sotilaallinen interventio Libyassa on sallittu ja hyvä asia. Länsivaltojen olisi kuitenkin jo nyt alettava miettimään mitä tehdään seuraavaksi jottei Irakin ja Afganistanin virheitä toistettaisi.
– Mikko Aaltonen
Jätä kommentti