Ennen maanantaina 11.9.2017 pidettyä kokousta Tampereen kaupunginvaltuustolle järjestettiin iltakoulu Hatanpään sairaalan ja Tampereen yliopistosairaalan yhdistymisestä sekä maakuntauudistuksen etenemisestä. Sairaaloiden yhdistymisen taustalla on uudistuva lainsäädäntö ja maamme hallituksen tekemä päivystysasetus, jonka mukaan jatkossa leikkaustoimintaa saa harjoittaa vain sairaaloissa joissa on laaja ympärivuorokautinen päivystys, jollaista Hatanpäällä ei ole. Leikkaustoiminnan jatkumisen turvaaminen Hatanpäällä edellyttää sairaaloiden yhdistämistä.
Päätös yhdistämisestä ei ole helppo asia. Hatanpään sairaala on toiminut 100 vuotta ja tuottanut laadukkaita sairaalapalveluita kustannustehokkaasti ja hyvällä asiakastyytyväisyydellä. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole koska ilman Hatanpäätä Tampere ja Pirkanmaa eivät pärjää. Apulaispormestarina toimiessani ja sairaaloiden yhdistymisen valmisteluun osallistuessani minulla oli kolme tavoitetta: Hatanpään sairaalan toiminnan jatkuminen turvataan, tamperelaiset hoidetaan jatkossakin Tampereella ja Hatanpään sairaala jatkaa yhtenäisenä kokonaisuutena. Valtuustosalissa oli ilo kuunnella asiaa jonka jo tiesinkin. Yhdistämisessä kaikki kolme tavoitettani toteutuvat ja sen vuoksi yhdistämistä voi tukea hyvillä mielin. Se toteutetaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Maakuntauudistuksesta valtuusto ei kuullut oikeastaan kovinkaan paljon uutta. Maamme hallitus aikoo edelleen ajaa uudistuksen läpi suunnitellulla tavalla aikatauluongelmista huolimatta. Uskallan epäillä miten tämä tulee onnistumaan. Helppoa se ei ainakaan tule olemaan.
Itse valtuuston kokous sujui melko vauhdikkaasti. Esityslistan alussa oli useampi tiedoksi merkittävä hallinto-oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden päätös. Useimmissa niistä valittajana oli Aarne Raevaara. Raevaara itse ei ollut kokouksessa mutta hänen varanaan paikalla ollut Jari Heinonen piti valituksista muutaman pitkän puheenvuoron ja tuurasi autenttisesti Raevaara joka olisi pitänyt valituksista pitkät puheet jos olisi sattunut olemaan paikalla.
Illan mielekkäin kokous käytiin kansalaisten tiedottamisesta kunnallisesta päätöksenteosta ja asukasiltojen merkityksestä. Viime kaudella useimmat asukasillat olivat järjestetty jonkin teeman ympärille josta kertomassa ja keskustelemassa olivat useimmiten pormestari ja apulaispormestarit. Tämä on tarkoittanut sitä, että niillä valtuustoryhmillä joilla ei ole ollut apulaispormestari ei ole myöskään ollut edustusta asukasilloissa. Tilanne on ongelmallinen koska olisi hyvä, että kaikilla ryhmillä olisi mahdollisuus saada äänensä kuuluviin.
Itse koin apulaispormestareiden vetämät asukasillat myös hyviksi. Niissä oli mahdollisuus kertoa kaupunkilaisille suunnitelmista ja kaupungin toiminnasta sekä ennen kaikkea kuulla mielipiteitä ja palautetta tamperelaisilta. Aikaisempina kausina asukasilloissa oli edustus jokaisesta poliittisesta ryhmästä mikä johti pahimmillaan tilanteeseen jossa poliitikot puhuivat keskenään, nokittelivat toisilleen ja asukkaat vain kuuntelivat. Muistan muutamakin illan jossa kaupunkilaiset tuskastuivat poliitikkojen pitkiin puheisiin ja ihmettelivät, että eivätkö he itse pääse ollenkaan ääneen asukasilloissa.
Oli asukasilloissa paikalla minkälainen edustus tahansa pelkät apulaispormestarit tai edustus jokaisesta valtuustoryhmästä niin minun mielestäni asukasiltojen ensisijainen tarkoitus on asukkaiden kuuleminen eivätkä poliitikkojen luennot tai keskinäiset kiistat. Asukasillassa asukkaiden pitää päästä ääneen ja poliitikkojen kuunnella sekä vastata kysymyksiin eikä päinvastoin.
Kokouksen lopussa Vasemmistoliiton valtuustoryhmästä jätettiin kaksi valtuustoaloitetta. Ulla-Leena Alppi jätti aloitteen paperisten aikataulukirjojen palauttamiseksi ja Noora Tapio graffititaiteen saamiseksi alikulkutunneleihin.
Jätä kommentti