Tampereen Lenin-museon avajaisi vietettiin eilen. Minulla oli kunnia pitää kaupungin puheenvuoro avajaisissa. Juhlapuheen piti Erkki Tuomioja. Museo on uudistunut täysin ja hyvällä tavalla. Alla pitämäni puhe sellaisena kuin sen kirjoitin. Ihan noin se ei puhuttuna mennyt.
Hyvät kuulijat!
Lenin-museo on ainutlaatuinen Tamperelainen instituutio. Lenin-museoita ei enää muualla maailmassa ole eikä uusia enää mitä todennäköisimmin perusteta. Tampereella on siis jotakin mitä missään muualla ei ole ja meidän on syytä pitää siitä kiinni.
Kaikki läsnäolijat todennäköiset tuntevat Lenin-museon historian joten en aio käydä sitä omassa puheenvuorossani läpi. Perustamisensa jälkeen museo ja sen toiminta pysyivät vuosikausia samalaisina. Muutokset museossa alkoivat Neuvostoliiton romahtamisen myötä. Neuvostoliittolaisten ohjeiden mukaisesti Leninin-henkilöön keskittynyt museo sai muitakin sävyjä. Museossa esiteltiin neuvosto-arkipäivää ja muitakin näkökulmia Neuvostoliittoon ja elämään siellä. Itse muistan muun muassa neuvostoliittolaisiin leikkikaluihin keskittyneen näyttelyn. Museo sai myös ironisia ja humoristisiakin piirteitä mikä näkyi erityisen hyvin museokaupan valikoimassa. Kehitys oli positiivista museon jättäessä virallisen neuvostolinjan taakseen. Samalla kuitenkin Leniniin ja Neuvostoliittoon liittyvät kaikista ikävimmät näkökulmat jäivät vähälle huomiolle.
Nyt uudistettua Lenin-museon näyttelyä en ole vielä nähnyt mutta tietojeni mukaan nykyinen museo ei vaikene Leninin ja Neuvostoliiton ikävimmistä tai kauheimmistakaan puolista. Neuvostoliitto jota Lenin oli luomassa, on vasemmistolaisen työväenliikkeen ja kaikkien vasemmistopuolueiden suurin tragedia. Neuvostoliitto oli unelma joka olikin painajainen. Miljoonat ihmiset ympäri maailman asettivat toivonsa Neuvostoliittoon ja Neuvostoliitto petti heidät kaikki. Kyseessä ei ollut työläisten paratiisi vaan jotain aivan muuta. Tuhannet ihmiset etsivät turvaa ja suojaa Neuvostoliitosta kuten ne suomalaiset jotka pakenivat sinne Suomesta sisällissodan jälkeen. He eivät löytäneet turvaa vaan sortoa ja väkivaltaa. Neuvostoliitto vaikutti myös rajojensa ulkopuolella ja ohjaili ihmisiä sekä valtioita keinoja kaihtamatta.
Lenin oli luomassa kaikkea tätä ja laittamassa sen alulle. Hän saattoi tavoitella parempaa maailmaa mutta hän oli valmis tekemään sen keinoja kaihtamatta ja juuri tämä turmeli koko tavoitteen. Lenin museon pitää muistuttaa meitä kaikki siitä mitä tapahtuu jos valheet ja väkivalta otetaan maailman muuttamisen välineeksi – seuraa lisää valheita ja väkivaltaa. Erityisesti työväenliikkeessä ja vasemmistopuolueissa toimivien on muistettava tämä. Samalla toivoisin, että Lenin-museo muistuttaisi tästä asiasta kaikkia myös poliittista oikeistoa. Maailmassa ja Suomessakin on toimijoita jotka ovat valmiita tuomaan valheet ja väkivallan takaisin poliittiseen vaikuttamiseen tai ainakin väkivallalla painostamisen kuten saimme todistaa Vasemmistoliiton puoluekokouksen yhteydessä.
Leniniä ei enää ole, Neuvostoliittoa ei enää ole mutta Lenin-museo pysyy jotta emme toistaisi meitä ennen tehtyjä vääryyksiä.
Jätä kommentti