Nyt on hyvä aika jälleen päivittää blogia melko pitkäksi venyneen tauon jälkeen ja katsoa päättyneeseen vuoteen 2017.
Päättynyt vuosi jakautuu aika selkeästi kahteen osaan. Alkuvuoden ennen kesää toimin vielä apulaispormestarina ja kesäkuun jälkeen en enää ollut apulaispormestari. Henkilökohtaisen tilanteeni lisäksi ennen kaikkea poliittinen tilanne Tampereella muuttui kuntavaalien jälkeen.
Vuoden 2017 alkaessa tiedettiin toki, että vaalit pidettäisiin huhtikuussa. Tämä vaikutti myös siihen, että mihinkään kovin suurisuuntaisiin hankkeisiin ei enää ryhdytty, koska katsottiin ettei niiden läpiviemiseen ole enää aikaa, eikä oikeastaan poliittista mandaattia kun uusi valtuusto valittaisiin muutaman kuukauden päästä.
Valtuustotyöskentely jatkui kuitenkin normaalisti ja niin kuin aina vaalien lähestyessä keskustelu salissa jyrkkeni ja aikaisemminkin pitkät kokoukset olivat vieläkin pidempiä. Vuoden alussa valtuustossa käsiteltiin Tampereen kaupungin hallintosääntöä jota oli muutettava tulevan maakuntauudistuksen vuoksi. Pohjaesitys sisälsi huomattavan leikkauksen luottamushenkilöiden määrään. Valtuustoryhmämme esitti toimielimien jäsenmäärän kasvattamista jotta usemapi tamperelainen voisi osallistua paikalliseen päätöksentekoon. Hieman yllättäen esityksemme voitti äänestyksessä yhden äänen erolla ja toimielinten jäsenmäärää kasvatettiin. Merkittävä äänestys valtuustossa käytiin myös luottamushenkilöiden palkkioiden korottamisesta. Vasemmistoliitto vastusti palkkioiden korotusta mutta valtuuston enemmistö oli toista mieltä ja niin palkkioita korotettiin.
Huhtikuussa käytiin kuntavaalit joissa Vasemmistoliitto saavutti hyvän tuloksen. Kannatuksemme nousi 0,6 prosenttia. Tulos saavutettiin vaikka olimme ainoa eduskuntapuolue Tampereella jolla ei ollut kansanedustajaa ehdokkaana. Oma tulokseni oli toistaiseksi paras kuntavaaleissa. Sain 771 ääntä. Hieman harmillisesti emme saaneet uutta valtuutettua koska lisäpaikka jäi 219 äänen päähän ja ryhmämme pysyi seitsemän jäsenisenä. Demareiden täpärä nousu suurimmaksi ryhmäksi Tampereella herätti toiveita mutta nyt kirjoittaessa voi sanoa, että ne eivät toteutuneet sellaisina kuin toivoimme.
Vaalien jälkeen aloitettiin ryhmien väliset neuvottelut sekä pormestariohjelman kirjoittaminen. Molempia toteutettiin poikkeuksellisen laajalla porukalla. Pormestariohjelmaan saatiin kirjattua monia ryhmällemme tärkeitä asioita liittyen tamperelaisten hyvinvointiin ja esimerkiksi ennaltaehkäiseviin palveluihin. Ohjelmasta tuli kuitenkin hyvin laaja toiveiden tynnyri joten nähtäväksi jää miten siihen kirjattuja tavoitteita toteutetaan.
Luottamuspaikoista käydyissä neuvotteluissa suuret ryhmät veivät ja muut vikisivät. Demareilla ja kokoomuksella oli yhteiset sävelet ja lähes kaikki merkittävimmät paikat jaettiin näiden kahden ryhmän kesken. Apulaispormestareiden määrää laskettiin neljästä kolmeen ja vasemmistoliitto jäi ilman apulaispormestarin paikkaa. Esitimme, että sote-uudistukseen asti apulaispormestareita olisi ollut neljä mutta tälle esitykselle sanottiin jyrkästi ei. Minä tulin kuitenkin valituksi valtuuston kolmanneksi varapuheenjohtajaksi ja sain sen myötä läsnäolo- ja puheoikeuden kaupunginhallituksen kokouksiin. Tämän myötä ryhmällämme on kaksi edustajaa mukana kaupunginhallituksen kokouksissa minä ja hallituksen jäsen Minna Minkkinen.
Vuoden 2017 syksy alkoi siis hyvin erilaisissa merkeissä. Ryhmämme ei ollut enää samalla tavalla päätöksenteon ytimessä kuin silloin kun meillä oli apulaispormestarin paikka. Ajoittain jouduimme jo tapahtuneen eteen kun kaupunginhallitukseen tuoduista asioista oli ilmeisesti jo päätetty muualla. Demarit ja kokoomus ovat tehneet yhteistyötä lähinnä keskenään, eikä mukaan asioista neuvottelemaan ole juurikaan päässyt. Tämä näkyi esimerkiksi Makkarajärvi-Viitasten perän luonnonsuojelualueen perustamisen hylkäämisestä tehdyn päätöksen yhteydessä. Alueen perustamisen hylkääminen tuli täysin yllättäen kaupunginhallitukseen kokoomuksen esityksestä ja demareiden kannattamana eikä asiasta oltu käyty mitään neuvotteluja. Sitten äänestyksessä vaan päätettiin, ettei suunniteltua aluetta tule. Vasemmistoliiton, vihreiden ja keskustan äänet eivät riittäneet alueen perustamiseen.
Syksyn aikana valtuustossa päätettiin Hatanpään sairaalan ja TAYS:n yhdistämisestä. Olin apulaispormestarina valmistelemassa yhdistymistä ja se toteutettiin omien tavoitteideni mukaisesti. Hatanpään sairaala jatkaa omana kokonaisuutenaan eikä sitä pilkota TAYS:n toimialoille mikä mahdollistaa Hatanpään vahvuuksien säilymisen. Valtuustossa hyväksytty vuoden 2018 talousarvio sisältää monia riskejä joista kirjoitin jo aikaisemmin.
Positiivista vuoden 2017 loppupuolella oli erilaisten työryhmien perustaminen ratkomaan Tampereen ongelmia. Minusta tuli köyhyystyöryhmän puheenjohtaja mikä on hienoa koska pääsen jatkamaan viime kaudella toimineen köyhyystyöryhmän työtä jonka tuloksena Tampereella saatiin muun muassa aktiivipassi ja sosiaalinen luototus.
Vuoden 2017 aikana tamperelainen paikallispolitiikka on muuttunut merkittävästi eikä välttämättä parempaan suuntaan. Vaikka ryhmien välinen yhteistyö on näennäisesti laajaa näyttää sitä tarkemmin tarkasteltuna johtavan aikaisempaa pienempi joukko. Ainakin Vasemmistoliiton vaikutusmahdollisuudet näyttävät heikentyneen huomattavasti. Meidän pitääkin jatkossa työskennellä ahkerasti jotta omat tavoitteemme ja pormestariohjelman hyvät kirjaukset saadaan toteutettua.
Jätä kommentti