Huomaan, että kaiken kiireen keskellä olen laiminlyönyt blogini ylläpitoa. Helmikuun valtuuston kokouksesta en ole kirjoittanut ollenkaan. Kokouksen suurin anti olikin Kaupin vastaanottokeskuksen remonttiin liittyvässä keskustelussa ja siitä aiheesta kirjoitin Vasen kaista -verkkolehteen kolumnin jonka voi lukea tästä.
Maaliskuussa valtuusto kokoontui 14. päivä maanantaina. Ensimmäisenä aiheena käsiteltiin kokoomusvaltuutettu Harri Airaksisen eronpyyntöä. Airaksinen valittiin seudullisen elinkeinoyhtiö Tredean toimitusjohtajaksi ja Tampereen ympäryskuntien kanta oli se, että Airaksisen tulisi erota Tampereen valtuustossa. Vasemmistoliiton valtuustoryhmän kanta oli, että eroa ei tulisi myöntää. Tämä sen vuoksi, että työnantaja ei saa eikä voi estää luottamustoimiin osallistumista. Otimme sen kannan, että toimista ei pidä myöntää eroa vaikka se tapahtuisikin näennäisen vapaaehtoisesti. On mahdollista, että jos työnantajat saisivat päättää, niin valtuustossa olisi entistä vähemmän työelämässä mukana olevia valtuutettuja. Ero valtuustosta ei Airaksiselle lopulta myönnetty mutta kaupunginhallituksesta hän sai erota.
Toinen paljon puhuttanut asia oli kaupungin tilinpäätösennuste. Ennen kokousta oli valtuustoryhmien puheenjohtajien kesken sovittu, että asiasta ei kokouksessa puhuttaisi paljoa ja puheinto säästettäisiin varsinaiseen tilinpäätöskeskusteluun toukokuussa. Puhuminen olisi järkevämpää kun lopullinen tilinpäätös on tiedossa vaikka se tuleekin pitkälti vastaamaan ennustetta. Tämä ajatus ei estänyt tuntikausien keskustelua. Varsinkin perussuomalaisten puhemylly jauhoi jälleen. On pitkästyttävää kun sama valtuutettu ottaa samaan asiaan viidennen puheenvuoronsa. Siihen on toki oikeus mutta onko siihen oikeasti tarvetta.
Kaupungin tilinpäätösennuste on huono. Se on totta. On kuitenkin hyvä huomioida mistä se johtuu. Tilinpäätös on 38,4 miljoonaa euroa alijäämäinen. Tästä 20,8 miljoonaa euroa muodostuu kertaluontoisista eristä. Näitä ovat mm. Tavase Oy:n alaskirjaukset, hyvinvointipalveluiden kertapoistot, Härmälään kaatopaikan päälle rakennettujen talojen purkamisesta aiheutuneet kulut, osakkaiden arvon alentumiset ja kirjauskäytäntöjen muuttumiset. Kyse ei siis ole mistään tuhlaamisesta tai menokasvusta. Vertailukelpoinen nettomenojen kasvu oli 1,8 prosenttia mikä on erityisen matala taso. Tampereen ongelma ei ole menojen vaan tulojen kasvu. Verotulot kasvoivat vain 1,3 prosenttia ja valtionosuudet laskivat 0,7 prosenttia. Tällaisella tulojen kasvulla ei rahoiteta kasvavan kaupungin palveluita millään keinoilla tilanteessa jossa lähes joka viides tamperelainen työikäinen on työtön.
Jätä kommentti