Ratikka, raha, velka ja korot

Tampereen kaupungin valtuusto kokoontuu ensi maanantaina 7.11.2016 päättämään raitiotie hankkeen toteuttamisesta. Itse aion äänestää toteuttamisen puolesta niin kuin kaikki muutkin Vasemmistoliiton valtuutetut. Ratikalla on kuitenkin vastustajansa joilla on monia ja usein mitä mielikuvituksellisimpia syitä vastustaa ratikkaa.

Vastustukselle on kuitenkin joitakin ymmärrettäviäkin ja edes jotenkin perusteltavia syitä. Yksi näistä on huoli kaupungin taloudesta. Kieltämättä ratikkaan kuluu paljon rahaa ja huoli kaupungin velkaantumisesta on aiheellinen. Vastustajat väittävät, että Tampere on pahasti velkaantunut kaupunki jonka talous romahtaa jos ratikka rakennetaan. Tätä on kuitenkin vaikea uskoa jos katsoo muiden suurien Suomalaisten kaupunkien velkatilannetta. Toisten velka ei sinällään meitä auta tai helpota mutta alla olevassa kuvassa alimmalla rivillä näkyy Suomen kahdeksan suurimman kaupungin velkamäärää per asukas. Tampereella summa on kaupungeista pienin. Meillä on kyllä varaa ratikkaan.

Toinen usein toisteltu huolenaihe on velanhoitokulut eli korot. Ratikka aiheuttaa lähes 300 miljoonan euron lainan nostamisen. Millaisia korkoja lainasta joudutaan maksamaan? Nyt maailmalla raha on poikkeuksellisen halpaa. Suomen valtio saisi lainaa jopa negatiivisella korolla, eli rahoittajat maksaisivat valtiolle siitä, että valtio lainaa niiltä rahaa. Tällaisessa tilanteessa rahaa kannattaisi kyllä lainata ja käyttää se Tampereen raitiotien kaltaisiin infrahankkeisiin jotka vähentävät työttömyyttä. Toki maamme nykyinen hallitushan ei tällaiseen ryhdy ideologisista syistä koska velkaa ei saa ottaa – koska sitä velkaa ei vaan saa ottaa. Tampereen kaupunki ei saa rahoitusta aivan yhtä hyvillä ehdoilla mutta erittäin hyvillä ehdoilla kuitenkin. Investointipankit ja muut rahoittajat antavat mielellään lainaa ratikan kaltaisiin infrahankkeisiin Pohjoismaissa joissa yhteiskunta on rauhallinen ja investoinnit turvattuja. Viime maanantaina kaupungin viranhaltijat vastailivat valtuutettujen ratikkaa koskeviin kysymyksiin ja myös velanhoidosta kysyttiin. Vastaavat viranhaltijat kertoivat, että 30 vuoden kiinteäkorkoisen lainan saisi nyt 1,20 – 1,30 prosentin korolla. Vuosittainen lainanhoitokustannus koko lainapääomalle olisi siis 3,7 miljoonaa euroa. Suuri summa mutta tämän kokoisessa hankkeessa se on aika vähän.

Ajoittain kuulee myös ajatuksen, että ratikkaan käytettävät rahat pitäisi käyttää johonkin muuhun. Siis mitkä rahat? Ei kaupungilla ole tuota summaa jos sitä ei nosteta lainana. Eikä kaupunki saa tuota rahaa muuhun käyttöön jos ratikkaa ei rakenneta. Tilanne on sama kuin kotitalouden kohdalla. Omaan lompakkoon ei ilmesty asunnon hinnan verran rahaa jos jättää asuntolainan nostamatta. Lainarahan käyttäminen esimerkiksi palveluiden tuottamiseen olisi taas nykyisten palveluiden maksattamista tulevilla tamperelaisilla ja se ei taida olla kovin reilua.

Raitiotien rakentaminen on taloudellisesti iso ponnistus mutta mahdollinen. Tampereen kaupungin nykyinen velkaantumistilanne tai lainanhoidon kustannukset eivät ole kestäviä perusteita ratikan vastustamiselle.