Aamulehti ei julkaissut mielipidekirjoitustani sote-uudistuksesta joten laitan sen nyt tänne blogiini nähtäville.
Sosiaali- ja terveyspalveluita on uudistettava
Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen sote-uudistuksen muodossa kaatui. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että nämä palvelut kaipaavat nopeaa uudistamista. Tällä hetkellä Suomessa vähiten palveluita tarvitsevat saavat parhaiten palveluita ja heidän palveluidensa tuottamiseen käytetään kaikista eniten rahaa. Samalla kaikista eniten palveluita tarvitseva osa suomalaisista saa palveluita huonoiten ja heidän palveluihinsa käytetään vähiten rahaa. Erot maan eri osissa asuvien kansalaisten osalta ovat myös suuret ja erot voivat olla isoja saman alueenkin kunnissa. Tämä uhkaa kansalaisten yhdenvertaisuutta sekä terveyttä ja hyvinvointia.
Sote-uudistuksen yhteydessä esitetyn mallin suurimmaksi ongelmaksi osoittautui päätöksenteko ja demokratia. Kunnilta olisi siirretty pois valtaosa palveluista ja niistä olisi päätetty kuntayhtymissä joiden päättäjiä kansalaiset eivät olisi päässeet valitsemaan suoralla vaalilla. Yhtenä ratkaisuna demokratiaongelmaan on esitetty maakuntamallia jossa palveluista päättävät luottamushenkilöt valittaisiin alueellisilla vaaleilla. Samalla maakuntahallinnolle siirtyisi verotusoikeus jolla palveluiden tuotanto rahoitettaisiin. Tämä selkeyttäisi hallintoa ja loisi kansalaisille mahdollisuuden valita päätöksentekijät. Ongelmana mallissa on rajan muodostuminen kunnille jääviin tehtäviin. Maakuntamallissa esimerkiksi perusopetuksen tehtävät jäisivät kunnille. Tämä muodostaisi organisaatiorajan esimerkiksi koulujen oppilashuollon ja sosiaalipalveluiden välille mikä saattaisi haitata muun muassa lastensuojelun toimintaa. Kunnille jäisi myös maankäytöstä ja rakentamisesta päättäminen minkä siirtäminen myös alueelliselle tasolle voisi olla perusteltua jos kerran sote-palveluistakin päätetään alueellisesti. Kysymykseksi maakuntamallissa muodostuukin, että mitä palveluita olisi enää perusteltua jättää kunnille.
Tärkeä kysymys sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa on myös rahoitus joka herättikin paljon keskustelua. Palveluiden rahoitus tulisi järjestää niin, että malli olisi kohtuullinen kaikkien kuntien kannalta ja kannustaisi muun muassa ennaltaehkäisevien palveluiden tuottamiseen. Vastuu erilaisten terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisemisestä jäisi maakuntamallissakin pitkälti kuntien vastuulle ja rahoitusjärjestelmän tulisi kannustaa ennaltaehkäisyyn tai ainakin mahdollistaa se.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen ei välttämättä tarvitse maakuntamallia tai muutakaan massiivista uudistusta. Valtion tuella ja ohjauksella palveluiden tuotantoa voitaisiin uudistaa pienemmilläkin uudistuksilla tehokkaasti. Kunnat pystyvät halutessaan löytämään ratkaisuja palvelutuotantoon, kunhan valtio kannustaa siihen ja antaa mahdollisuuksia. Samat mallit eivät myöskään välttämättä toimi kaikkialla maassa vaan paikalliset olosuhteet on otettava huomioon. Harvaan asutussa Pohjois-Suomessa ei palveluita voi toteuttaa samalla mallilla kuin Etelä-Suomessa. Sama muotti ei sovi joka paikkaan. Kunnat ovat oikeita tahoja tunnistamaan paikallisia olosuhteita ja erityispiirteitä. Sen vuoksi kuntien tulisikin olla vahvasti mukana sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa alkavalla vaalikaudella.
Jätä kommentti