Koulutuksella on nykymaailmassa suuri merkitys. Koulutus ja tieto ovat menestyksen edellytyksiä jokaisen ihmisen kuin myös valtioiden ja maanosien kohdalla. Suomessa pitää panostaa edelleenkin koulutukseen ja koulutus on taattava kaikille eikä ketään saa jättää koulutuksen ulkopuolelle. Mahdollisuus koulutukseen aina korkeimmalle tasolla on oltava tulotasosta ja muista taustatekijöistä riippumatta. Tieto kuuluu kaikille ja mahdollisuus tietoon on perusoikeus. Tieto on myös demokratian edellytys.
Suomalainen koulutus on arvioitu maailman parhaaksi. Koulutuksen taso on turvattava myös tulevaisuudessa. Uhkana koulutukselle on rahoituksen puute mikä näkyy muun muassa ryhmäkokojen kasvamisessa ja koulujen lakkauttamisina. Lapsille ja nuorille pitää turvata koulu riittävän lähellä kotia ja ryhmäkoko jossa opettajalla on tarpeeksi aikaa jokaiselle. Opetuksen tasavertaisuus on turvattava kaikissa kouluissa, jokaiselle lapselle ja nuorelle on taattava samantasoinen koulutus.
Hyvien koulutustulosten vastapainona meillä on huono kouluviihtyvyys. Lasten ja nuorten koulussa viihtymiseen pitää kiinnittää huomioita, erityisesti kiusaamisen estäminen on tärkeää. Osalle koululaisista koulussa käynti on kärsimystä ja aiheuttaa terveysongelmia sekä syrjäytymistä myöhemmin elämässä.
Kilpailuhenkisyys ei kuulu peruskouluun. Lapsia ja nuoria ei saa laittaa tekemään suuria valintoja liian aikaisin. Alle 20-vuotiaat saattavat joutua tekemään päätöksiä koulutussuunnistaan hyvinkin varhaisessa vaiheessa. Suunnan vaihtamisen pitää olla mahdollista ilman ylivoimaisen suuria ponnistuksia. Valinnanmahdollisuudet ovat hyvästä mutta ne kääntyvät itseään vastaan jos valintoihin pakotetaan ennen kuin niihin ollaan valmiita. Monikaan nuori ei vielä varmasti tiedä mihin aikoo isona ryhtyä ja monen mieli voi muuttua matkalla. Uusiin valintoihin pitää olla mahdollisuus ja vaihtoehtojen lopulliseen poissulkemiseen ei saa pakottaa. Peruskoulusta ei saa tulla paikkaa jossa tehdään lasten uravalmennusta.
Koulujärjestelmän on huolehdittava kansalaisten riittävästä yleissivistyksestä. Kansainvälisissä vertailuissa Suomalainen demokratia on saanut kehuja ja kansalaisten mahdollisuudet vaikuttaa päätöksentekoon on arvioitu hyviksi. Tästä huolimatta monet suomalaiset kokevat etteivät voi vaikuttaa mihinkään ja että demokratia ei toimia. Luottamus politiikkaan on laskenut ja omiin vaikuttamismahdollisuuksiin ei uskota. Tätä asiaa voidaan korjata yhteiskunnallisten aiheiden opetuksen lisäämisellä koulussa. Päätöksentekojärjestelmä ja tavat vaikuttaa päätöksentekoon tulee opettaa niin, että ne ovat jokaisen ymmärrettävissä.
Toisen asteen lukio- ja ammattikoulutuksen on oltava tasokasta. Lukiokoulutuksessa on huolehdittava siitä, että se takaa edelleen jatko-opintojen edellyttämien tietojen lisäksi laajan yleissivistyksen. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että lukion työmäärä säilyy kohtuullisena. Oppilaanohjauksella on huolehdittava siitä, että lukiossa ei ahnehdita suurta määrä kursseja joiden tuottaman työtaakan alle uuvutaan. Ammattikoulutuksen on vastattava työvoimantarvetta. Nuoria tulee kouluttaa sellaisiin ammatteihin joissa voi työllistyä. Työttömäksi ei kannata kouluttaa ketään.
Korkeakouluissa tulee taata riittävä perustutkimuksen määrä, rahoituksen riittävyys ja riippumattomuus sekä tasokas opetus. Perustutkimuksella tarkoitetaan yliopistoissa tehtävää tutkimustyötä joka tähtää tiedon lisäämiseen eikä ole erityisesti kenenkään toimesta mitään tiettyä tarkoitusta varten. Tämä arkipäivän tutkimustyö takaa tiedeyhteisön elinvoiman ja tiedon lisääntymisen. Pelkkä tilaustyönä suoritettu kapeiden aihealueiden tutkimus ei niin tee. Yliopistojen perusrahoitus onkin turvattava niin, että perustutkimuksen edellytykset turvataan.
Yrityskulttuuri ei kuulu yliopistoihin. Rahoituksen haalimisesta on tullut entistä suurempi osa tiedeyhteisön arkipäivää joka vie aikaa tutkimukselta ja opetukselta. Yliopistojen on oltava tiiviissä yhteydessä ympäröivään yhteiskuntaan ja elinkeinoelämään jotta tutkimuksen ja opetuksen ajankohtaisuus voidaan varmistaa. Ulkopuolisen rahoituksen ei saa kuitenkaan antaa ohjata toimintaa, tutkimusta ja opetusta. Yritysten tilaamien salaiseksi julistettujen tutkimusten määrää ei saa nousta liian suureksi muuten se rajoittaa vapaan tiedon määrää ja vääristää korkeakoulutuksen tavoitteita. Elinkeinoelämän ei saa antaa suoraa sanella opetuksen sisältöä.
Opiskelijoiden toimeentulo on turvattava jotta opiskeluun voidaan keskittyä. Opintotuki on sidottava indeksiin eivätkä vanhempien tulot saa vaikuttaa tuen määrään. Opiskelijalla on oltava myös tulotason puolesta mahdollisuus kokopäivätoimiseen opiskeluun. Työssäkäynti opintojen ohessa ei saa olla käytännön pakko. Yliopistoissa on varmistettava, että tutkinnon voi oikeasti suorittaa opintoaikojen rajauksen edellyttämässä ajassa.
Yliopistojen on oltava itsenäisiä. Rahoituksen on oltava riittävää ja riippumatonta. Uusi yliopistolaki pahimmillaan rajoittaa molempia ja tuo yrityskulttuurin yliopistolle. Riippumaton perustutkimus on kaiken toiminnan perusta. Kaikkien kolmen ryhmän on osallistuttava hallintoon tasavertaisesti.
Jätä kommentti