Vaalien lähestyessä esitetään aina vaalilupauksia, kuten kuuluukin. Ja kuten aikaisemminkin on osa niistä uskottavia ja osa täysin katteettomia. Yksi katteettomista lupauksista on useamman eri tahon, ja erään pormestariehdokkaankin, esiin nostama ilmainen joukkoliikenne.
Ilmainen joukkoliikenne ei ole Tampereella käytännössä mahdollista, ainakaan toistaiseksi. Ensinnäkin joku maksaa joukkoliikenteen joka tapauksessa, vaikka se olisi matkustajille ilmaista eli maksutonta. Viime kädessä lystin kustantaisivat veronmaksajat, mikä tarkoittaa kaikkia tamperelaisia. Toiseksi maksuttomasta joukkoliikenteestä tulisi tamperelaisille veronmaksajille hyvin kallista.
Tampereen kaupunki saa joukkoliikenteen lipputuloja noin 40 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä on siis se summa joka pitäisi löytää jostakin muualta joka vuosi, jotta joukkoliikenne olisi maksutonta.
Yksi veroprosenttiyksikkö tuottaa Tampereelle noin 35 miljoonaa euroa vuodessa. Maksuttoman joukkoliikenteen kustannusten kattamiseksi veroja olisi näin ollen korotettava yli yhden veroprosenttiyksikön verran. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että kaupunki on budjetoinut vuodelle 2017 vammaispalveluiden tuottamiseen noin 60 miljoonaa euroa. Maksuttoman joukkoliikenteen vuosikustannukset vastaavat siis kahta kolmasosaa vammaispalveluiden vuosibudjetista. Puhe ei todellakaan ole ihan pikkusummasta.
Tyhjissä vaalilupauksissa maksuton joukkoliikenne on asetettu vaihtoehdoksi raitiotien toteuttamiselle, ihan kuin nämä kaksi olisivat vaihtoehtoja toisilleen. Ensinnäkään maksuton joukkoliikenne ei kasvata joukkoliikenteen kapasiteettia millään tavalla. Bussiin mahtuu saman verran matkustajia riippumatta siitä, maksaako matka vai ei.
Pölhöissä vaalilupauksissa on myös ehdotettu ratikkaan osoitettujen rahojen käyttämistä maksuttomaan joukkoliikenteeseen. Tämä on yksinkertaisesti järjetöntä. Ratikan kustannusarvio on 283 miljoonaa euroa. Tämän hetken luvuilla ratikan budjetilla saisi maksuttoman joukkoliikenteen seitsemäksi vuodeksi. Mitä sen jälkeen tapahtuisi – kaupungilla olisi 283 miljoonaa euroa velkaa mutta ei ratikkaa, ja edelleen 40 miljoonan vuosittainen tarve maksuttoman joukkoliikenteen rahoittamiseksi?
Pölhölaislupauksissa on myös perusteltu maksutonta joukkoliikennettä Tallinnan esimerkillä. Tallinna ei käy esimerkkinä Tampereelle, koska Tallinnan ongelmana olivat kaupungissa asuvat mutta muualle veronsa maksavat ihmiset. Nämä ihmiset saatiin muuttamaan kirjansa Tallinnaan ja maksamaan veronsa sinne, jotta he olisivat oikeutettuja maksuttomaan joukkoliikenteeseen. Tällaista tilannetta ei ole Tampereella. Eikä maksuttomalla joukkoliikenteellä saataisi sellaista määrää asukkaita kaupunkiin, että kustannukset voitaisiin kattaa kasvaneilla verotuloilla.
Maksuton joukkoliikenne olisi hieno asia mutta sen lupaaminen tamperelaisille on edesvastuutonta. Toivottavasti tamperelaiset ovat viisaita eivätkä usko tällaisiin tyhjiin lupauksiin. Itse olen varma, että suurin osa kyllä ymmärtää tällaisten lupausten arvottomuuden.
Jätä kommentti