Nyt päättyvä viikko on ollut kiireinen. Siihen on kuulunut muun muassa valtuuston ja lautakunnan kokoukset sekä aamuvuorossa oleminen kaupungin kotihoidossa. Kirjoittelenkin blogia vasta nyt lähes viikko valtuuston kokouksen jälkeen.
Maanantaina 18.1.2016 pidettiin vuoden ensimmäinen valtuuston kokous. Ensimmäinen isompi asia listalla oli takausprovision periminen kaupungin myöntämistä lainoista. Tämä siis tarkoittaa sitä, että kaupunki antaa takauksia lainoille ja perii antamistaan takauksista rahallista korvausta. Takauksia ovat saaneet muun muassa Tampereen vuokratalosäätöä, Tampereen vuokra-asunnot ja Kotilinna-säätiö. Huolena oli, että jos kaikista näiden yhteisöjen saamista takauksista aletaan perimään provisiota niin näiden yhteisöjen vuokralaiset eli pienituloiset tamperelaiset maksavat provisiot vuokrissaan. Onneksi neuvottelujen lopputuloksen päädyttiin siihen, että vanhoista takauksista ei provisiota peritä ja uusistakin ainoastaan harkinnan mukaan. Tämä hyväksyttiin yksimielisesti.
Käsittelyssä oli myös kaupungin keskustan strategisen osayleiskaavan hyväksyminen. Kaupungin keskustan kehittämisestä olisi voinut puhua vaikka kuinka laajasti mutta keskustelu jumittui surullisesti kadunvarsipysäköintiin. Kadun varsien parkkipaikat näyttävät olevan osalle valtuutetuista tärkein kaupungin tarjoamista palveluista. Salin oikealta ja takareunalta kuulimme mm. sen, että lapsiperheet eivät voi enää vierailla keskustassa asuvien isovanhempien luona koska kadun varressa ei ole parkkipaikkoja. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Tampereen keskustassa ei ole koskaan ollut niin paljon pysäköintipaikkoja kuin nyt. Hämpin parkki nosti määrän aivan uudelle tasolle, lisäksi paikat ovat sateelta ja lumelta suojassa. Hämeenkadun varresta poistettiin alle kaksikymmentä pysäköintipaikkaa. Luulisi, että kaupunki ei ihan niiden mukana kaatuisi. Pysäköinti Hämpin parkissa toki maksaa mutta ei se ole useimmiten kadun varressakaan ilmaista.
Kokouksessa käsiteltiin myös kaupungin lausuntoa hallituksen linjauksista itsehallintoaluejaon perusteiksi ja sote-uudistuksen askelmerkeiksi. Minusta lausunto oli hyvä ja sopivan kriittinen. Hallitus on väkisin sovittamassa kaikille alueilla samaa toimintamallia vaikka alueet ovat tyystin erilaisia. Suurimmassa osassa tulevia itsehallintoalueita on vähemmän asukkaita kuin Tampereella. Koko uudistuksessa tunnutaan myös unohtaneen sote-uudistuksen lähtökohdat. Alkuun puhuttiin tasavertaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamisesta koko maassa. Nyt puhutaan vaan hallinnosta ja palvelut näyttävät unohtuneen.
Keskiviikkona kävin tutustumassa kaupungin kotihoitoon. Kiersin aamuvuorossa kotihoitajan kanssa asiakkaiden kodeissa. Päivän aikana näki sen miten erilaisissa elämäntilanteissa kotihoidon asiakkaat ovat terveytensä, asumisensa, toimintakykynsä ja monen muun asian suhteen. Kahta samanlaista kotia ei ollut. Hoitajan käyntiä odotettiin ja hän kohtasi asiakkaat lämpimästi ja inhimillisellä otteella. Kotihoitoon vaikutettiin olevan tyytyväisiä. Päivän aikana koitin toimia niin kuin olisi ollut kotihoidon henkilökuntaa. Pyrin auttamaan työn tekemisessä mm. tiskaamalla, järjestelemällä ja kantamalla roskia. Toki varsinaiseen hoitotyöhön en voinut osallistua koska en ole alan ammattilainen.
Kenellekään en kertonut olevani kaupunginvaltuutettu saati apulaispormestari. En siis voinut tehdä kuten Aamulehdessä kerrottiin valtuutettu Aarne Raevaaran toimineen – kyselleen asiakkailta ovatko he tyytyväisiä saamiinsa palveluihin ja minkälaisia muutoksia he toivoisivat. Uskon kuitenkin, että sain omalla tavallani päivästä enemmän irti. Työntekijöiltä toki kyselin heidän mielipiteitään, kokemuksiaan ja ajatuksia siitä miten toimintaa pitäisi kehittää. Päivä oli todella opettavainen ja olen tyytyväinen, että tulin lähteneeksi päiväksi kentälle.
Jätä kommentti