Onko hyvinvointivaltiota enää olemassa?

Kansaeläkelaitos on julkaissut Toisen vääryyskirjan. Kirja on jatkoa vuonna 2006 julkaistulle Vääryyskirjalle, jossa sosiaalipolitiikan asiantuntijat käsittelivät sosiaaliturvan aukkoja. Toisessa kirjassa äänessä ovat sosiaalialan työntekijät ja järjestötyöntekijät. Itse en ole vielä kirjaa lukenut ja tietoni perustuvat Helsingin Sanomiin (7.10.2008).

HS:n mukaan kirjan perusteemoja on päättäjien saaminen vastuuseen liiasta säästämisestä joka rapauttaa sosiaaliturvaa ja hyvinvointivaltiota. Ehdotuksena on sosiaaliturvajärjestelmään kohdistuvien laiminlyöntien saattaminen rikoslain piiriin. Ajatus on kannatettava. Näyttää, että pelkkä poliittinen vastuu ei ole riittävä takaamaan peruspalveluiden säilymistä. Rikoslaki ei koskettaisi yksittäisiä perustason työntekijöitä vaan päättäjiä ja päätösten valmistelijoita.

Kirjassa nousee esille myös nykyisen työttömyysturvan ja työelämän huono yhteensopivuus. Työttömyysturvajärjestelmä ei tunnista nykyisistä pätkätöistä yms. “epätyypillisistä” työsuhteista aiheutuvia ongelmia. Tällaisista “epätyypillisistä” työsuhteista on kuitenkin monen kohdalla tullut sääntö. Työelämä on muuttunut ja järjestelmän tulee muuttua sen mukana. Tähän asiaan otettiin ansiokkaasti kantaa mm. Vasemmisto etsii työtä -kirjassa.

Kaupungilla pitää olla riittävät resurssit, jotta se voi taata kaupunkilaisille toimivat ja riittävät sosiaalipalvelut. Säännönmukaiseksi muuttunut säästäminen ei saa tätä estää. Näissä vaaleissa kaikki puolueet ilmoittavat kannattavansa hyvinvointivaltion puolustamista. Kuinka monet kuitenkaan pitävät lupauksensa?

Kansallisella tasolla kaikki kolme suurta puoluetta ovat puheistaan huolimatta laiminlyöneet hyvinvointipalveluiden puolustamisen, näiden mukana myös hallituksessa istuvat vihreät. Hallitus on ilmoittanut uusista veronkevennyksistä, kun palveluita olisi kehitettävä vastaamaan tarvetta. Tampereen valtuuston suurimmilla ryhmillä olisi ollut myös vuosia aikaa korjata tilannetta kuten myös nyt vallassa olevalla XL-ryhmällä. Palveluiden tuottamisessa on kuitenkin ollut suuria vaikeuksia. Onko Tampereella kyse ollut tahdon puutteesta ja liiasta säästämisestä?

Itse olen valmis tosissani puolustamaan hyvinvointivaltiota ja julkisia palveluita. En pelkää käyttää niiden ylläpitoon rahaa enkä pelkää lopettaa säästämistä, jotta palvelut saadaan vastaamaan tarvetta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei jaeta eteenpäin. Täytä puuttuvat kentät *