Maanantaina 19.3.2018 pidetyn kaupunginvaltuuston kokouksen esityslistalla oli lähinnä vastauksia valtuustoaloitteisiin. Niistä saatiinkin puhetta pitkäksi aikaa ja kokous kesti pidempään kun kuin moni odotti. Valtuuston kokoustyöskentelyn tuntien siinä ei kyllä ollut mitään yllättävää.
Ensimmäisenä käsiteltiin katsausta valtuustoaloitteiden käsittelyyn. Siitä saatiin aikaseksi monipolvinen keskustelu valtuutettujen mahdollisuudesta vaikuttaa ja nostaa asioita esille sekä siitä mikä on tähän paras väline. Valtuustoaloitteet todettiin tärkeiksi yksimielisesti. Totta onkin, että demokratian kannalta valtuutetun mahdollisuus tehdä aloitteita on tärkeä asia demokratian kannalta minkä totesin omassa puheenvuorossani. Samalla totesin kuitenkin sen, että kaupunkia ei pitäisi johtaa aloitteiden avulla ja kautta vaan talousarvion sekä strategian. Jos päätöksentekoa toteutetaan aloitteiden kautta, ei kokonaisuus pysy enää johdonmukaisena.
Tässä samassa keskusteltiin myös apulaispormestarin roolista ajatuksena se, että apulaispormestarit voisivat kiertää ryhmissä kertomassa valmistelussa olevista asioista ja päätöksien taustoista mikä lisäisi tiedonsaantia. Tätähän on käytännössä jo toteutettu aikaisemmin. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että ryhmä jolla ei ole apulaispormestaria on tiedonsaannin kannalta hyvin toisenlaisessa asemassa kuin ryhmä jolla on apulaispormestari. Ja tietoa on valtaa tai ainakin vaikutusmahdollisuuksia lisäävä asia. Minulla ja meidän ryhmällämme on kokemusta molemmista tilanteista.
Ensimmäinen käsitelty aloite oli kokoomuksen ryhmän aloite henkilöautojen yhteiskäyttöön siirtymisestä. Aloite sai osakseen syystäkin naureskelua siitä miten kokoomus on lähtenyt tällaiselle kollektivismien tielle. Tästä päästiin kuitenkin kohtuullisen asialliseen keskusteluun yhteiskäyttöautoista ja niiden eduista kaupungissa. Oman valtuustoryhmämme aloite Tampereen muuttamisesta ravinnekierron mallikaupungiksi – eli lyhyesti jätevesien paremmasta käsittelystä – sai mukavasti tukea muistakin ryhmistä.
Pitkä ja täysin kummallisia mielipiteitä sisältänyt keskustelu käytiin keskustan valtuustoryhmän aloitteesta Tampereen hakeutumisesta mukaan varhaiskasvatuskokeiluun. Jos oikein ymmärsin, niin valtuusto oli kovin yksimielinen siitä, että kokeiluun tulisi hakeutua mukaan. Tästä kuitenkin lipsahdettiin keskustelemaan subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Tamperehan päätti, pitkältä vasemmistoliiton ryhmän sinnikkyyden ansiosta, että Tampere ei rajaa subjektiivista päivähoito-oikeutta. Oikeistossa unelma rajauksesta näyttää kuitenkin elävän vahvana. Oikealta annettiin jälleen ymmärtää, että lapset lähinnä viedään väkisin perheidensä luota päivähoitoon ja kuulimme argumentteja jonka mukaan ”perheiden on saatava päättä laittavatko lapsensa päivähoitoon vai eivät”. No, niin saavatkin nyt koska oikeutta ei rajattu. Jos oikeutta olisi rajattu oikeiston haluamalla tavalla, niin osa perheistä ei olisi voinut päättää vaan heille olisi ollut tarjolla vain osa-aikaista päivähoitoa. Raivostuttava keskustelu jossa joissakin puheenvuoroissa totuudella ja logiikalla oli hyvin vähän osaa.
Tilintarkastajan valitsemista Tampereen kaupungille seuraavaksi kahdeksi vuodeksi käsiteltiin suljetuin ovin. Harmi sinänsä koska keskustelussa käytettiin useampi Kummeli-tasoinen puheenvuoro mutta nyt niistä on vaiettava.
Keskusteltuaan tuntikausia valtuustoaloitteista ja tekemättä yhtäkään muutosesitystä valtuutetut juhlistivat tämä kansanvallan spektaakkelia jättämällä yhdeksän uutta valtuustoaloitetta. Riittää sitten puhuttavaa tulevaisuudessakin.
Jätä kommentti