Työurien pidentämisestä on puhuttu pitkään, erityisesti maamme hallitus on käsitellyt aihetta useasti. Ex-pääministeri Vanhasella oli
asian suhteen omanlaisiaan visioita. Työurien pidentämisellä on pyritty vastaamaan uhkaavaan työvoimapulaan ja huoltosuhteen
heikkenemiseen eli siis siihen, että eläkkeellä tai muuten työelämän ulkopuolella on enemmän ihmisiä kuin töissä. Huoltosuhteen
heikkeneminen luo taloudellisen ongelman, miten rahoitetaan palveluita jos vähemmistö kansasta on työelämässä ja maksaa veroja.
Työurien pidentämisen keinona on oikeiston puolella pidetty eläkeiän nostoa. Tämä keino on kuitenkin huono. Nyt eläköityvien suurten ikäluokkien enemmistö haluaa jäädä eläkkeelle viimeistään 63-vuotiaina, kuten ovat suunnitelleet. Erilaisten osa-aikaeläkkeiden suosio on myös kasvussa. Moni työelämässä uupunut jää sairaseläkkeelle ennen eläkeiän saavuttamista. Tällaiseen tilanteeseen eläkeiän nosto on huono keino. Pakotettuina harvat jaksavat tehdä tehokkaasti työtä.
Työuria tulisikin pidentää alusta. Nuorten työelämään siirtymistä pitäisi nopeuttaa. Sujuva siirtyminen opinnoista töihin pitäisi olla
mahdollista. Tämä on kuitenkin monimutkaisempi keino kuin eläkeiännosto ja taloudelliset panostukset ovat välttämättömiä.
Oppilaanohjausta pitäisi kehittää kouluissa ja oppilaitoksissa. Näin nuoret saisivat suuntaa opinnoilleen ja turha opiskelu jäisi pois
niiltä jotka haluavat nopeasti töihin. Asevelvollisuuden suorittamisen pitäisi paremmin nivoutua opintoihin. Oppilaitosten pitäisi tukea paremmin opintojen suorittamista esimerkiksi riittävällä kurssitarjonnalla. Työantajien tulisi palkata nuoria töihin eikä aina
vaatia rekrytoinneissa monen vuoden kokemusta alalta.
Työhyvinvoinnista huolehtiminen on yksi työurien pidentämisen keinoista. Työssään hyvinvoivat ja terveet ihmiset jaksavat työssä
pidempään. Työssä jatkavien jo eläkeiän saavuttaneiden työntekijöiden jaksamiseen tulisi erityisesti kiinnittää huomiota.
Pakon, eli eläkeiännoston sijasta tulisi turvautua kannustamiseen ja huolenpitoon.
Jätä kommentti